Johan Ahlbäck

Johan Ahlbäck, jota kutsutaan "työn maalariksi" on taiteessaan kuvannut Bergslagenin työelämää ja miljöitä. Hänen taidettaan on näytteillä kirjastossa Ahlbäckin salissa, sekä hänen ateljeessaan.

Useimmille tuntematon, mutta muutamien harvojen vahvasti arvostama

"Tutkin ja painoin mieleeni ukkojen liikkeet – voiman, joka kului tietyssä tempossa tai vaiheessa – kuumuuden vaikutukseen työntekijöiden olemukseen – sisäistin kaiken ja nyt yritän parhaani mukaan kuvata sitä maalauksissani. Näihin kaikkiin motiiveihin vaaditaan omaa kokemusta ja ymmärtämystä "
Johan Ahlbäck, 1937

Työskenteli Smedjebackenin valssaamossa

Johan Ahlbäck (1895–1973) oli smedjebackenilaisen valssaamotyöntekijän poika ja hän työskenteli itse Smedjebackenin valssaamossa14 vuotta. Jo 8-vuotiaana hän sai olla apuna valssaamossa koulun jälkeen. Lapset eivät saaneet palkkaa, vaan ansio lisättiin isän palkkaan. Kansakoulun jälkeen hän sai työpaikan valssaamossa, kuten niin moni muukin. Alimpana hierarkiassa olivat pienet lapset ja Johan koki voimakkaasti olevansa alakynnessä. Se synnytti vähempiarvoisuuden tunteen, josta hän ei koskaan kyennyt täysin vapautumaan. Vaati suurta rohkeutta irtautua roolista, joka hänelle oli annettu.

Johan on itse "muistelmissaan" kuvannut kuinka lapsiin suhtauduttiin. "Lapset olivat jumalan lahja. Vanhemmilla ei ollut muuta osaa heille kuin hoitaa heitä ensimmäiset vuodet. Kuuden vuoden iässä he olivat valmiita aloittamaan elämänsä pitkän päivätyön halpana ja uutterana työvoimana patruunoiden ja ruukinherrojen iloksi ja autuudeksi." Kaikki ne vaikeudet, jotka Johan koki työvuosiensa aikana, hän kantoi mukanaan koko elämänsä ajan ja kuvasi niitä myöhemmin kuvissaan. Kovan työn ja puutteellisen ravinnon takia Johanin keho kului ja ruukin lääkäri kehotti häntä lopettamaan ruukissa. Se ei onnistunut – mitään muuta työtä ei ollut. Sen sijaan hän sai sattumalta kuulla uusista elintavoista. Hänestä tuli kasvissyöjä ja hän alkoi kehittää kehoaan.

Taiteellinen lahjakkuus

Hänellä oli palava halu piirtää, mutta ei ollut ajateltavissa, että valssaamotyöntekijä kouluttaisi siihen aikaan itsensä taiteilijaksi. Sattumalta hänen taiteellinen lahjakkuutensa havaittiin ja häntä kannustettiin jatkamaan opintoja. Hän lopetti 16 vuoden jälkeen valssaamossa opetellakseen taiteilijan ammattinsa alusta pitäen. Ensimmäiseksi hän meni maalarikoiluun Tukholmassa ja sen jälkeen hänet hyväksyttiin taideakatemiaan. Hän oli opiskelijatovereitaan vanhempi ja kehittänyt jo itselleen omaperäisen henkilökohtaisen tyylin. Opintojen päätyttyä ja huomiota herättäneiden näyttelyiden jälkeen Tukholmassa Johan Ahlbäck muutti takaisin Smedjebackeniin. Vuosi oli 1931. Hän kaipasi takaisin ja halusi löytää uudelleen motiivimaailmansa. Entisten työtovereiden oli kuitenkin vaikeata hyväksyä häntä taiteilijana, koska hän heidän mielestään maalasi heidät rumina ja työn rasittamina.

Johan koki synkän ajanjakson ja sen aikana hän tekin monia kuvia kaikista onnettomuuksista, joita hän oli kokenut. Ja vaikeita onnettomuuksia sattui. Suojavarusteet puuttuivat. Työntekijät saivat kuumaa rautaa päällensä ja kehoonsa. Ihmisiä kuoli tai vammautui vakavasti. Johan ei kyennyt koskaan vapautumaan kaikkien kokemiensa onnettomuuksien muistoista.

Läpimurto taiteilijana

Johan Ahlbäck koki kuitenkin valoisampia aikoja. Vuonna 1937 Metallarbetaren -lehdessä julkaistiin artikkeli Johanista ja hänen taiteestaan. Sen kirjoitti taiteentuntija Sixten Rönnow. Artikkeli merkitsi läpimurtoa taiteilijalle. Hänet tunnustettiin nyt myös Smedjebackenissa. Toinen tärkeä tapahtuma hänen elämässään sattui 1939 kun hän matkustettuaan Hälsinglandiin tapasi siellä tulevan elämänkumppaninsa, Svea Morinin. Hänen valoisan ja välittömän olemuksensa ansiosta Johanin yksinäisyys katosi ja synkkä jakso oli ohitse. Hänen kuvansa saivat uutta väriä ja onnettomuuksien sijasta hän kuvasi nyt teollisuusmiljöitä, joissa oli katsojan puoleen kääntyneitä ihmisiä. Ulkomaan matkat Svea ja Johan tekivät useita matkoja Eurooppaan. Hän halusi olla kaikkialla, missä oli teollisuutta ja savuavia tehtaanpiippuja. Ranska, Saksa, Belgia ja Italia olivat maita, joihin matkat suuntautuivat. Vähän ennen toisen maailmansodan puhkeamista vuonna 1938 Johan oli tehnyt pitkän matkan. Se vei hänet Etelä-Amerikkaan, jonne konsuli Axel Johnson oli kutsunut hänet. Matkan aikana hänen piti kuvata elämää laivalla ja satamissa. Kaikki tämä on kerätty useisiin luonnosvihkoihin. Ikävä kyllä useampia matkoja ei tehty, koska maailmansota puhkesi ja konsuli Axel Johnson kuoli.

Tuhansia kuvia Bergslagenin teollisuuslaitoksista

Johan piirsi, maalasi ja etsasi työssä raatamista ja sen vaivoja enemmän kuin kukaan muu. Viiden vuosikymmenen aikana hän loi tuhansia kuvia Bergslagenin teollisuuslaitoksista. Hänen kuviinsa mahtuu osallisuutta, sosiaalista paatosta, lämpöä, voimattomuuden tunnetta ja syvää kanssaihmisyyttä. Häntä on kutsuttu "työn maalariksi" ja hän itse on ilmaissut haluavansa maalata "työn mustan sielun".

Taidehistorioitsija Sixten Rönnow kuvasi Johan Ahlbäckin omalaatuisuutta vuonna 1937 seuraavalla tavalla: "Pohjoismainen vakavuus ja raskaus on hänen luonteessaan ja hänen tyylissään. Hän on taiteen raskassarjalainen, mutta enemmänkin dramaattinen kyin lyyrinen ja sen vuoksi mieluummin ihmisiä kuvaava kuin maisemamaalari. Tämän persoonallisen taiteilijatyypin kohdalla ei voi tehdä muuta kuin mennä suuriin persoonallisuuksiin ulkomailla....". Hän tuli yhä tunnetummaksi ja arvostetummaksi muun muassa useiden näyttelyiden ansiosta ja hän sai Ammattiliittojen keskusliiton (LO) kulttuuripalkinnon vuonna 1964.

Kiinnostunut urheilusta

Johan oli henkilönä iloinen ja hänellä oli suuret kertojan kyvyt. Tämä on muistettava katseltaessa hänen synkkiä kuviaan. Hän ei ollut synkkä henkilö, vaan hän viihtyi ystäviensä keskuudessa. Svealla ja Johanilla oli suuri tuttavapiiri. Hän oli hyvin kiinnostunut urheilusta ja on myös kuvissaan kuvannut eri urheilulajeja. Pari vuotta Smedjebackeniin paluunsa jälkeen hän käynnisti Smedjebackenin Atleettiklubin. Smedjebackenissa on edelleen henkilöitä, joilla on henkilökohtaisia muistoja tapaamisistaan Johanin kanssa, ja jotka voivat kertoa hänen persoonallisuudestaan. Nämä muistot on nauhoitettu ja ne antavat osaltaan uutta tietoa Johanista.

Oma ateljee

Hän veti Smedjebackenissa usean vuoden ajan taideopintopiirejä ja monet ovat olleet Johanin oppilaita. Vuonna 1950 hän sai käyttöönsä oman ateljeen, mikä helpotti huomattavasti hänen työtään. Ateljee on edelleen jäljellä lähes koskemattomana ja sitä esitellään kävijöille. Taalainmaan museo on tehnyt dokumenttielokuvan Johan Ahlbäckin elämästä. Hänen kuolemansa jälkeen osia hänen taiteestaan esiteltiin kiertävässä Riksutställningar -näyttelyssä ja lisäksi hänen elämästään on julkaistu kirja. Kirja on nyt myyty loppuun, mutta se on saatavilla kirjastossa ja se ehkä löytyy antikvariaatista.

Taalainmaan museo on antanut osan Johan Ahlbäckin taiteesta Smedjebackenin kunnalle säilytettäväksi ja museolla on myös suuri kokoelma. Myös Ahlbäckin säätiö omistaa teoksia.

Johan Ahlbäckin vinttiateljee, jossa hän työskenteli vuosina 1951–1973, on kunnostettu vierailuja varten. Osoite on Vasagatan18 E Smedjebackenissa. Jos haluat vierailla ateljeessa; ota yhteys Kulttuuri ja kirjastoon.

Vuosiluvut ja tapahtuman Johan Ahlbäckin elämässä

Ahlbäckin säätiö

Ahlbäckin säätiön tehtävänä on muun muassa vaalia Johan Ahlbäckin muistoa, hänen taiteilijanuraansa ja taidettaan.

Säätiön tarkoitus

Säätiön tarkoituksena on:

• vaalia Johan Ahlbäckin muistoa, hänen taiteilijantyötään ja taidettaan
• hoitaa Johan Ahlbäckin ateljeeta, pitää se kunnossa ja avoinna vierailijoille
• jakaa vuosittain Ahlbäckin palkinto taiteilijalle, joka työskentelee Johan Ahlbäckin hengessä
• järjestää tai osallistua Johan Ahlbäckin taidetta, teollisuutta, työelämää ja Bergslagenia esitteleviin näyttelyihin
• tehdä yhteistyötä kunnan, viranomaisten, museoiden, yritysten, yhdistysten, organisaatioiden ja yksityisten kanssa.

Kulttuuripalkinto

Kulttuurilautakunta jakaa joka vuosi kulttuuripalkinnon henkilölle tai yhdistykselle. Kaikki ovat tervetulleita tekemään perusteltuja ehdotuksia palkinnonsaajasta viimeistään 30. huhtikuuta. Kulttuuripalkinnon jako tapahtuu useimmiten Ruotsin kansallispäivän juhlinnan yhteydessä 6. kesäkuuta tai vaihtoehtoisesti kulttuuriperinnepäivien yhteydessä syyskuun puolivälissä.

Smedjebackenin kunnan kulttuuripalkinnon säännöt

§ 1

Smedjebackenin kunnan kulttuuripalkinto jaetaan tukena ja kannustuksena ansiokkaista ja edistyksellisistä panoksista kulttuurin alalla.

§ 2

• Kulttuurilautakunta pidättää itselleen vapaan harkintaoikeuden.
  
• Nimettömiä ehdotuksia ei hyväksytä.
• Kulttuurilautakunnan päätökseen ei voi hakea muutosta.
• Kulttuurilautakunnan on perusteltava lyhyesti päätöksensä.
• Yleisö tekee ehdotuksia palkinnonsaajista.
• Aikaisemmin jätetyt ehdotukset aktualisoidaan yhdessä sisään jätettyjen ehdotusten kanssa.

§ 3

• Palkinto myönnetään henkilölle, joka asuu tai on syntynyt kunnassa tai jolla on erityinen yhteys kuntaan.
• Palkinto voidaan myös myöntää kunnassa toimiville yhteisöille.
• Palkinto voidaan myöntää useammalle kuin yhdelle saajalle, tällöin palkintosumma jaetaan.
• Samalle vastaanottajalle voidaan myöntää palkinto useita kertoja.
• Palkinto saadaan pidättää yhdeksi vuodeksi, mutta summa pysyy muuttumattomana.

§ 4

Palkinnon jakaa kulttuurilautakunta kunnan myöntämällä summalla.

§ 5

Kulttuurilautakunta päättää missä ja koska palkinto jaetaan.