Stollbergin vierailukaivos

Stollbergin hienolta kaivosalueelta on laajat näköalat. Täällä voit perehtyä hopeamalmin louhintaan jne.

Wäster Silfberg, tai Stollbergin kaivosalue, joksi sitä myös kutsutaan, on 5 km pituinen ja se ulottuu Schisshyttanista pohjoisessa Silfhyttaniin etelässä.
Hopeakaivos mainitaan kuningas Magnus Erikssonin yksinoikeuskirjeessä vuodelta 1354 vuorimiehille Norbergissa, jossa sulattimoille "Silferbergetissä" annetaan samat oikeudet.
Vuonna 1552 valtio aloitti hopean louhinnan vielä tänäänkin mahtavasta Biskopsbergetistä (Stollberget). Siitä huolimatta, että raudan käsittelyllä oli suurin merkitys, hopean käsittelyä palkittiin. 1600-luvulla kaivostoiminnan vuokrasivat aatelismiehet, jotka investoivat uusiin laitoksiin. Kreivi Jacob de la Gardien aikana kaivoksessa työskenteli venäläisiä sotavankeja, jotka asuivat lähellä olevissa surkeissa maakuopissa. Heidän mukaansa seudulla syntyi nimi Ryssgruvan/Venäläiskaivos.

Hopeamalmin louhiminen päättyi vuonna 1754. Handelshuset Jenning & Finlay, otti toiminnan haltuunsa, ja keskittyi raudan tuotantoon. 1800-luvun lopulla aloitettiin lyijy- ja sinkkimalmin louhinta ja 1918 limoniittimalmin. Kun katsoo alas Biskopsgruvanin kaivokseen, joka sijaitsee vuoren huipulla, on kuin katsoisi alas helvetin porteille. Kuilu on niin syvä, että on vaikeata erottaa sen pohjaa.

Vuoren huipulle Väster Silvbergin ystävät ovat rakentaneet näkötornin lavan muodossa, josta on peninkulmien näkyvyys ja sieltä näkyvät sekä Smedjebacken että Ludvika.
Viitoitus valtatieltä 66 Smedjebackenin ja Ludvikan välillä.